Aarteen kätköpaikka varmistuu lopultakin! 10.5.2011 Jämsän Särkiniemi, Suomi Mabullah-taikurin haudalta löytyneen kuva-arvoituksen ratkaisun jälkeen tohtori Dakota Jones ja amanuenssi Eagle Barkwater suuntasivat autollaan Orivedeltä kohti Kuorevettä ja Särkiniemeä. Eaglen lukiessa karttaa matka kävi joutuisasti. Välillä yövyttiin Joensuussa ja lopulta tutkijakaksikon maastoauto löysi tiensä Särkiniemeen. "Päätimme suorittaa alustavan maastotutkimuksen miinaharavan avulla. Jos paikalla tosiaan oli käyty taistelu viikinkien ja Hämeen miesten välillä, maastosta löytyisi varmasti nopeasti metalliesineitä." kertoo tohtori Jones. Ei kestänytkään kuin hetki, kun metallinilmaisin alkoi piipittää lupaavasti. Harjaa ja lastaa käyttäen maasta löytyi nopeasti ruosteinen metalliesine, joka osoittautui tyypilliseksi hämäläiseksi sotakirveen teräksi. "Muistan vielä, miten kolmannen luokan jälkeisenä kesälomana isoisäni Indiana opetti minulle, mitä kaikkea teräsesineen taonnassa syntyneistä jäljistä voi lukea, kun osaa. " kertoo Dakota, "Kirveen terän oli 900-luvun loppuvuosina takonut hämäläinen kyläseppä paikallisesta järvimalmista. Ahjossa oli käytetty männystä saatua puuhiiltä. Seppä oli ollut vaaleatukkainen ja kahden lapsen isä." Dakota ja Eagle eivät kuitenkaan tästä löydöstä vielä innostuneet. Hämäläisperäinen esineistö Hämeen maaperässä ei vielä yksinään ollut riittävä todiste. Etsintä jatkui. Alle puolessa tunnissa löytyi seuraava metalliesine. "Eagle ehti jo innostua ja tunnistaa löydöksen viikinkikypäräksi. Siinä oli ilmastointireiät ja päällä sotanuijan tekemä pyöreä reikä." professori Jones kertoo. Tarkempi analyysi paljasti sen kuitenkin alumiiniseksi retkikeittimen kuoreksi. Siitä löytyi jopa kaiverrettu teksti "Kuoreveden Kotkat", joka  osoitti sen olleen partiolaisten käytössä. "Kävimme Eaglen kanssa aiheesta keskustelun. Eagle muisteli muinaisten partiolaisten pitäneen ryöstöretkillään jopa hunnitkin kauhun vallassa. Itse kuitenkin epäilen kyseessä olleen tuoreempaa kerrostumaa edustavan löydöksen." Dakota jatkaa. Etsinnän jatkuessa maasta löytyi hämmentäviä jälkiä. Ensin löytyi mutalammikosta suuri tassunjälki. Eagle entisenä eläintieteilijänä tunnisti sen ensin kissaeläimen takatassun jäljeksi. "Suuri koko ja osittain esillä olleet takimmaisten varpaiden kynnet viittasivat leijonaan, Panthera Leo, mutta ottaen huomioon lajien esiintymisalueet määritin lajiksi ilveksen, Lynx Lynx. Dakota Jones epäili, että ilveksellä ei voisi olla 25 cm leveät takatassut, mutta hän ei olekaan ikinä opiskellut eläintiedettä." Eagle kommentoi. Hetken päästä löytyi puun juurelta suuri pallo karvaa, josta osa oli erikoisen oranssin väristä. Eagle tunnisti pallon muistuttavan oksennuspalloja, joiden avulla petolinnut poistavat vatsastaan syömiensä saaliseläinten karvat ja luut. Suuri koko oli kuitenkin hämmentävä. "Linnun olisi pitänyt olla valtavan suuri tai sitten asialla olisi pitänyt olla todellisen huuhkajien suurkokoontumisen. Tässä vaiheessa aloimme epäillä tämän löydöksen ja maasta löytyneen tassunjäljen liittyvän Aarnikotka-kertomukseen". Seuraava miinaharavan merkkiääni kertoi ratkaisevasti Särkiniemen olevan oikea paikka. Metallinilmaisin alkoi huutaa kovaa ja korkealta ja mättäästä löytyikin n. 90 senttimetriä pitkä keskiaikainen yhden käden lyömämiekka. "Tiesin heti Särkiniemen olevan etsimämme paikka. Miekasta näki välittömästi sen kuuluneen tarinan viikinkisotureille. Se ei voinut työn jäljestä ja koristelusta päätellen olla peräisin mistään muualta kuin Konstantinopolista. Bysantilainen aseseppä oli lisäksi tehnyt tilaajan toivomuksesta väistimeen viikinkeihin viittaavia koristeaiheita." kertoo professori Jones. Tutkijaparin hämmästellessä miekkaa tapahtui jotain odottamatonta. Eagle Barkwater kertoo: "Yhtäkkiä tunsin jonkun iskevän minua selkään. Liikemäärämuutoksen ja kiihtyvyyden perusteella arvioin välittömästi minuun iskeneen 150-200 kiloa painavan eläimen n. 45 kilometrin tuntinopeudella. Isoilla kynsillä varustetut varpaat ottivat kiinni housuntakamuksistani ja tunsin nousevani lentoon. Hetken aikaa näin maan ja puunoksien vilistävän alapuolellani ja sitten rysähdin isoon kuuseen. Ehdin vielä nähdä hyökkääjän kaartavan pois. Se oli ikäänkuin leijona, jolla oli kotkan pää ja siivet." Dakota Jones jatkaa: "Minusta eläin oli enemmänkin kuin kotka, jolla oli leijonan takaruumis. Kyseessä oli joka tapauksessa selvästi aarnikotka." Kun Eagle oli autettu puusta alas, oli aika miettiä jatkotoimenpiteitä. Aarteen löytämiseksi olisi järjestettävä kaivaukset leirin muodossa. Leirin järjestelyjen ja rahoituksen hankkimisen vaatiman ajan vuoksi etsintää päästäisiin jatkamaan heinäkuun viimeisellä viikolla. Työvoimaksi tutkijat päättivät palkata partiolaisia, johon oli tutustuttu jo edellisellä tiedustelumatkalla seudulla. Retkikeittimen kyljestä löytyi lippukunnan nimi, johon ottaa yhteyttä. "Päätimme, ettei aarnikotkasta tarvinnut olla liian huolissaan. Jos se olisi ollut vihamielinen, se ei olisi päästänyt Eaglea niin vähällä." toteaa tohtori Jones. "Tai sitten minä vain painoin enemmän kuin se odotti!" lisää Eagle leikkisästi. "Varotoimenpiteenä päätimme värvätä apuvoimaa mahdollisimman paljon, jotta koko projekti ei vaarantuisi vaikka aarnikotka veisikin muutaman apulaisen. Arkeologian historia on osoittanut, että aina pitää varautua tappioihin paikallisen apuvoiman suhteen. Tappioprosentti jäänee kuitenkin varmasti pienemmäksi kuin Tutankhamonin haudan kaivauksilla tai Macchu Picchua etsittäessä" toteaa tohtori Jones..