Persialaisesta kirjastosta löytyy uusia johtolankoja 20.3.2011 Teheran, Iran Norjasta löytynyt riimukiveen kaiverrettu nimi ”Mabullah” johdatti Professori Dakota Jonesin ja amanuenssi Eagle Barkwaterin Iranin pääkaupunkiin Teheraniin. Perillä heille sattui kuitenkin ikävä takaisku, joka oli vähällä aiheuttaa matkan jäämisen silkaksi mattojen ostelureissuksi ja aarteen jäämisen ikuisesti kadoksiin. Tutkijakaksikon anoessa paikallisilta viranomaisilta pääsyä tutkimaan Teheranin yliopiston kirjaston keskiaikaisten persialaisten kirjoituskääröjen kokoelmaa lupaa ei yllättäen heltynytkään. Syyksi ilmoitettiin se, että Dakota Jonesin isoisä oli 1930-luvulla ryöstänyt aarteita muinaishaudoista Persian alueella. ”Kyseessä on täytynyt olla joko väärinkäsitys tai pahansuopa panettelu. Isoisäni toimi aina tiukasti tieteellisten periaatteiden mukaan, eikä olisi ikinä syyllistynyt sellaiseen.” – toteaa tohtori Dakota Jones. Jones ja Barkwater eivät kuitenkaan jääneet neuvottomiksi. Kun tutkimuslupaa ei yrityksistä ja eri virastojen luukulta toiselle kiertämisestä huolimatta myönnetty ja paluumatkan lentolippujen päivämäärä alkoi lähestyä, kaksikko päätti viimeisenä yönään turvautua kepulikonsteihin. He naamioituivat paikallisväestön käyttämiin asuihin ja luikahtivat päivällä yliopiston kirjaston siivouskomeroon piiloon. Yöllä, kun kirjastoon oli laskeutunut hiljaisuus, veikkoset hiipivät keskiaikaisten käsikirjoitusten osastolle. ”Ensin sattui Eaglelle hassu kömmähdys. Hän ei muistanut islamilaisten käyttävän eri ajanlaskua kuin länsimaissa. Islamilainen ajanlasku alkaa 600-luvulta meidän vuosilukujemme mukaan. Eagle meinasi etsiä sikäläisen 1000-luvun, eli meikäläisittäin1600-luvun, käsikirjoitusten seasta!” – naurahtaa Dakota. Kun oikea arkistokaappi löytyi, tutkijoilla tärppäsi yllättävän nopeasti. He löysivät kirjoituskäärön, joka oli persialaisten taikurien killan jäsenmatrikkeli vuodelta 1045 länsimaisen ajanlaskun mukaan. Dakota Jones selvitti tekstin sisällön viipymättä. Hänen isoisänsä oli opettanut hänet lukemaan muinaispersiaa hänen ollessaan 9-vuotias. Dakota Jones kertoo: ”Kääröstä löytyi Taikuri Mabullahin elämänkerta. Mabullah oli kiertänyt maailmaa aina Intiaa ja Kiinaa myöten. Hän oli ollut mukana seurueessa, joka oli viemässä Kalifin maksamia lunnaita Konstantinopoliin Itä-Rooman keisarille, kun viikingit olivat ryöstäneet aarteen ja vanginneet hänet. Tarinassa kerrottiin jopa reitti paikkaan, johon hän oli taikakeinoillaan saanut viikingit harhautumaan.” Kirjoituskäärössä oli myös käsin piirretty Suomen ja Itämeren alueen kartta. Siihen oli merkitty vesireitti ison joen latvavesille. Nykyisiin karttoihin vertaamalla voitiin nähdä, että aarteen kätköpaikka oli jossain Kokemäenjoen vesistöreitin latvoilla nykyisen Oriveden-Jämsän- Mäntän seudulla. Dakota Jones jatkaa: ”Mabullahin kerrottiin tässäkin loitsunneen aarnikotkan maahan kätkettyä aarretta vartioimaan. Lisäksi kertomuksessa mainittiin taas oranssihattuiset djinnit, eli henkioliot. Mitähän ihmettä niillä tarkoitetaan?!” Käärössä kerrottiin vielä, että Mabullah oli pitänyt aarteen tarkan kätköpaikan omana tietonaan. Hänen haudalleen Jerusalemiin kuitenkin kerrottiin kätketyn arvoituksen, jonka ratkaisija saisi tietää aarteen tarkan sijainnin. Tutkijapari suunnitteli käyttävänsä loppuyön hankkiakseen kaiken mahdollisen tiedon aarnikotkista ja niihin liittyvistä loitsuista. Kuitenkin juuri heidän lopulta löydettyään aihetta käsittelevän teoksen 1200-luvulta alettiin heidän lukitsemaansa kirjastohuoneen ovea hakata ja rynkyttää auki. Kova meteli ja huuto paljastivat yövartijan löytäneen siivouskomerosta ovelle johtaneet märät jalanjäljet. Eagle oli astunut lattianpesuämpäriin. Aarnikotkia käsittelevä teos jäi lukematta miesten paetessa ikkunasta välttääkseen joutumasta pidätetyksi. Iranilaiset viranomaiset eivät ole tunnettuja lempeästä suhtautumisesta rikkomuksiin syyllistyneitä – varsinkaan ulkomaalaisia - kohtaan. Pelätessään syytettä murtovarkaudesta, vakoilusta tai vieläkin pahemmista rikoksista Jones ja Barkwater ottivat ensimmäisen taksin lentokentälle ja palasivat kotimaahan suunnittelemaan matkaa Jerusalemiin, Israeliin etsimään Mabullah-taikurin hautaa.