Riimukivestä löytyi johtolanka Persiaan 19.2.2011 Trondheim, Norja Professori Dakota Jones ja hänen apulaisensa dosentti Eagle Barkwater saapuivat Vatikaanista löytyneen käsikirjoituksen antaman vihjeen perässä Norjaan. Matka ei sujunut kommelluksitta. Eagle tilasi epähuomiossa lentoliput Norjan sijasta Ruotsiin ja parivaljakko joutui matkustamaan kaksi ylimääräistä päivää peukalokyydillä ennen kuin selvisivät lopulta määränpäähänsä Trondheimiin. Trondheimin kaupunginmuseon henkilökunnan ystävällisellä avustuksella löytyi kaupungin itäpuolelta joenhaarasta kiviraunio, jonka tiedettiin olleen 1700-luvulla palaneen viikinkiaikaisen kirkon kivijalka. Sen luota löytyi kuin löytyikin kivipaasi, johon oli kaiverrettu riimukirjaimia. Parivaljakko tunnisti välittömästi kiven olevan 1000-luvulta ja vasenkätisen oikeaa polveaan ontuvan kivenhakkaajan kaivertama. Dakota, jonka hänen isoisänsä ja häntä itseäänkin kuuluisampi arkeologi Indiana Jones oli opettanut lukemaan riimukiviä ja muinaisnorjaa koulun ensimmäisellä luokalla, tulkitsi kiven tekstin: "Tämän kiven käski kirjoituttaa Harald Pitkätukka kaksi vuotta sen jälkeen, kun Olavi Haraldinpoika käännytti Norjan keropäiden uskoon. Harald syntyi neljäkuudetta vuotta ja yksi talvi sitten Örrebyn kylään. Nuorena miehenä hän teki kaksi ryöstöretkeä Saksien saarelle ennen kuin lähti mukaan Idän retkelle Miklagaardiin." Tohtori Jones selittää: ”Viikingeillä tapana pystyttää riimukiviä toistensa muistoksi tai kunniaksi tai, kuten tässä, kertoakseen jälkipolville omista merkkiteoistaan.  Kivi on kaiverrettu vuoden 1026 tienoilla, eli Harald Pitkätukka oli syntynyt n. vuonna 972. Keropäiden uskolla tarkoitetaan kristinuskoa ja Saksien saarella nykyistä Englantia. Miklagaard on viikinkien käyttämä nimi Konstantinopolista eli Itä-Rooman keisarikunnan pääkaupungista, nykyisestä Istanbulista. Viikingit matkasivat sinne soudettavilla laivoillaan Venäjän isoja jokia pitkin.” "Siellä hän yritti päästä keisarin henkivartijakaartiin, mutta kuultuaan joutuvansa leikkaamaan tukkansa, jota äitinsä oli jo lapsena kehunut kauniiksi, lähti takaisin kotimatkalle. Matkalla Harald oli mukana ryöstämässä isoa kulta-aarretta persialaisilta kauppiailta. Paluumatkalla myrsky ja Hämeen miesten hyökkäys ajoi Haraldin laivan kauas Tavastlandin takamaille." Dakota selittää taas:” Historiallisista lähteistä tiedetään viikinkisotureiden palvelleen Itä-Roomassa palkkasotureina. Harald on varmasti ollut turhamainen mies. Tavastland-nimellä tunnetaan yksi Suomen muinaisista maakunnista, Häme.” "Laivaa soudettiin …jokea ylös… järvireittiä…oranssipäisten ilkeiden partasuisten otusten maille… Persialainen tietäjä Mabullah varasti aarteen ja loitsi aarnikotkan vartioimaan sitä ... Harald pakeni aarnikotkaa ja kävi pitkän taistelun hämäläisten kanssa. Kotiin Norjaan jäi palaamatta moni urhea viikinki. Mabullahin petoksen vuoksi jäivät he kotkien ruuaksi. Tullut ei Haraldille Idän retkeltä kultaa, vaan kunniaa toi hän äidilleen." Dakota: ”Kivi oli paikoitellen vuosituhannen aikana pahasti rapautunut ja tekstissä oli aukkoja. Oranssipäiset partasuut jäävät arvoitukseksi. Todennäköisesti tulkitsin vaurioituneita riimuja väärin. Nimi Mabullah esiintyy kahteen kertaan, joten sen kirjoitusasusta voimme olla varmoja. Kotkien ruuaksi joutuminen on viikinkien riimukivissä ja runoissa käyttämä kielikuva taisteluissa surmansa saamiselle. Sitä viikingit pitivät arvokkaana. Sen sijaan ”kurkihirren alla” kotioloissa sairauteen tai vanhuuteen kuolemista pidettiin soturille häpeällisenä. Tältä pohjalta on mahdollista, että riimukivessä ja käsikirjoituksessa mainittu aarnikotka on vain retkeltä hengissä jääneiden sepittämä selitys sille, että joutuivat Mabullahin petkuttamaksi ja Hämeen miesten pakosalle ajamaksi.” Riimukiven teksti jatkui vielä huonokuntoisempana, mutta siitä sai selvää sen verran, että se kertoi Haraldin myöhemmistä ryöstöretkistä nykyiseen Ranskaan, Englantiin ja Irlantiin. Mitään viitettä siitä, että Harald tai muut retkeltä palanneet viikingit olisivat ikinä palanneet Hämeeseen aarretta hakemaan, siinä ei ollut. Eagle ja Dakota pohtivat, mitä uutta riimukiven teksti toi aarteen metsästykseen. Eagle ehti jo olla huolissaan siitä, että jälki katkesi tähän. Dakota kuitenkin lohdutti häntä ja muistutti toiveikkaasti siitä, että islamilaisissa maissa, joihin Persiakin kuului, oltiin keskiajalla merkittävästi kristillistä Eurooppaa kehityksessä edellä. Rikkaan kauppiaan seurueessa olleesta taikurista, jonka nimi oli tiedossa, kyettäisiin hyvällä tuurilla persialaisista arkistoista löytämään tietoa. Dakota Jones totesikin apulaiselleen, että nyt oli aika hankkia lentoliput Persiaan, eli nykyiseen Iraniin ja sen pääkaupunkiin Teheraniin. Kyseisen maankolkan poliittinen tilanne huomioon ottaen Dakota ilmoitti hoitavansa matkajärjestelyt itse, jotta ei jouduttaisi Irakin tai Afganistanin sotatilassa oleville alueille. Riimukivestä löytynyt persialainen nimi Mabullah viikinkien käyttämillä futhark-riimuilla kirjoitettuna.